Maastopyöräily on jaettu useampaan eri alalajiin jotka ovat jaettu eri ryhmiin.

• Maastoajo (XC)
• Alamäkiajo (DH)
• 4-Cross (4x)
• Enduro (END)

XC-maastoajossa on useita eri alalajeja:

XCO – eli XC Olympic maastopyöräkilpailuissa ajetaan yhteislähtönä muutaman kilometrin mittaista kierrosta useampaan kertaan. Radalla on usein paljon nousua, Suomessa n. 100-150m kierroksella, joka tekee reitistä raskaan. Reitin teknisyys vaihtelee radoittain, varsinkin maailman cupissa reitit voivat olla hyvinkin teknisiä. Kilpailujen kesto vaihtelee 1-2h välillä.

XCM – on maraton-kilpailu jossa ajetaan vaihtelevaa maastoa yhteislähdöllä. Reitti on yleensä helpohkoa, mutta nousut tekevät reitistä raskaan. Suomen Marathon Cupissa täysmaraton on n. 60km, lisäksi vaihtoehtona on yleensä puolimaraton ja mahdollisesti minimaraton, joihin on helppo osallitua vasta-alkajankin.

XCE – eli eliminator on laji, jossa ajetaan ns. sprinttikisoja. Alkukarsinnat käydään aika-ajoin ja jatkoon päässeet karsivat tietään eteenpäin yhteislähdöissä joihin kerrallaan starttaa 4-6 kilpailijaa. Lähdön 2 parasta pääsee jatkoon ja loppujen kilpailu päättyy siihen. Pudotuspelin jälkeen lopulta jäljellä on vain finaalilähtö. Radat ovat lyhyitä ja voivat olla rakennettu myös kaupunkiympäristöön.

XCP – maastoajo pisteestä pisteeseen (point-to-point)

XCC – lyhytrata-ajo (criterium)

XCT – aika-ajo (time trial)

XCR – joukkueviesti

XCS – etappiajo

Harrastustoiminta

Suomessa järjestetään vuosittain useita isoja maastopyöräilyn kuntotapahtumia. Suurimmilla paikkakkunnilla aktiiviset harrastajat järjestävät yhteislenkkejä, joissa on myös aloittelijoille sopivia maastoreittejä.

Lajivastaava: Mikko Nurmela, mikko.nurmela@pyoraily.fi

DH-alamäkiajo:

Downhill eli alamäkiajo on pyöräilyn vauhdikkain laji. Radat ovat alamäkeen rakennettuja polkuja, joista löytyy mm. hyppyreitä, kivikkoja, kallistettuja mutkia ja droppeja. Suomessa harrastuspaikkoja löytyy usein laskettelukeskuksista. Kaupallisissa keskuksissa mäet pääsee hissillä ylös ja radat tullaan omien taitojen mukaan alas. Alamäkipyörät ovat järeitä ja varustettu pitkillä joustoilla, jotta ne kestävät ja ovat hallittavissa kovassa vauhdissa teknisessä maastossa. Alamäkiajossa käytetään vastaavia varusteita kuin motocrossissa mm. leukasuojallinen kypärä, panssari/hartiasuojat suojaamassa ylävartaloa, polvi- ja kyynärpääsuojat sekä niskatuki.

Kilpailuissa rinteeseen merkitty rata ajetaan mahdollisimman nopeasti alas. Varsinkin Etelä-Suomessa mäet ovat pieniä, joten radat ovat pituudeltaan nopeimmillaan vain puolesta minuutista hieman yli minuuttiin. Ensimmäisiä kisoja voi kokeilla jopa jäykkäperäisellä pyörällä, sillä ratojen pahimmat kohdat on aina mahdollista kiertää helpompaa reittiä pitkin. Virallisiin kilpailusarjoihin osallistumisen edellytyksenä on kilpailulisenssi, jonka voi hankkia Suomen pyöräilyseurojen jäsen. Kilpailuissa järjestetään myös avoin sarja, jossa on mahdollisuus päästä kokeilemaan kilpailemista ilman lisenssiä.

Kilpailuja leimaa rento ja välitön tunnelma, vaikkakin kilpailu kärkipaikoista on välillä tiukkaa sadasosapeliä. Tapahtumissa musiikki soi, kuuluttaja hehkuttaa tapahtumia yleisölle ja ajajat laittavat itsensä likoon taiteillessaan rataa alas. Kilpailut ovat tapahtumia, joissa koko perhe viihtyy. Samaan aikaan kärkikuljettajat taistelevat pisteistä hampaat irvessä, juniorikuskit vertailevat aikojaan kärjen vauhtiin ja osa kuskeista kilpailee lähinnä leikkimielisesti itseään vastaan.

Lajista tarkemmin lisää osoitteessa: http://www.suomidh.fi/

Lajivastaava: Visa Linnala puh. 040-8241119, suomidh@gmail.com