Suomen Pyöräilyn valmennuspäällikkönä ja Huippupyöräily-yksikkö HPY:n vetäjänä olen vuosittain tekemisissä arvokilpailuvalintojen kanssa. Pyöräilyn eri alalajien Euroopan mestaruuskilpailuihin, Maailman cupeihin ja Maailman mestaruuskilpailuihin osallistuu vuosittain yli kolmekymmentä suomalaispyöräilijää. Valinnat ovat usein vaikeita, ja valintoja tehtäessä tulisi pyrkiä läpinäkyvään valintaprosessiin, jossa arvioidaan urheilijan rutiininomaista kansainvälisentason kilpailujen suorituskykyä ja sitä myöden arvokilpailuedustuksen edellytyksiä.
Nykyiset arvokilpailuvalintakriteerit ja vuosittaiset valintalinjat löytyvät Suomen Pyöräilyn verkkosivuilta HPY:n alasivun puolelta. Tarkastelemme vuosittain arvokilpailuvalintakriteerejä, jotta ne pysyvät ajan tasalla, jonka lisäksi Valintalinjat–dokumentin avulla selkeytämme vuosittain valintavaatimuksia, joihin muun muassa vaikuttaa kilpailujen saavutettavuus, reitit, ajankohta… Valintaprosessimme käy läpi lajivastaavan, Huippupyöräily-yksikön ja Suomen Pyöräilyn hallituksen, jotta se monivaiheisena prosessina olisi kaikkien osapuolten kannalta harkitsevainen ja tasapuolinen.
Arvokilpailuvalinta on urheilijalle aina merkityksellinen. Se on osoitus tehdystä työstä ja saavutetuista tuloksista tai asemasta omassa joukkueessa. Kuten vaikkapa kouluvalinnoissa, ei myöskään arvokilpailuvalinnoissa kaikki voi tulla valituksi, vaikka haluaisi tulla. Itse olen tullut yhtä lailla valituksi arvokilpailuihin aikanaan, kuten myös jäänyt valitsematta. Kaikki eivät vain voi aina tulla valituiksi.
Onko nykyinen valintasysteemimme sitten oikea? Vai tulisiko arvokilpailuvalintojen olla sellaisia, jossa kaikki halukkaat ja kynnelle kykenevät lähetetään EM- ja MM-kilpailuihin? Miten tulisi toimia tapauksessa, jossa on tarjolla vain kaksi maapaikkaa ja kuusi kiinnostunutta urheilijaa – tarvittaisiinko tällöin uudet kriteerit ratkaisemaan, kenet lähetetään edustustehtävään? Onko arvokilpailuvalinta ”tsemppivalintana” urheilijalle oikea ja reilu tapa toimia? Entä muille kanssaurheilijoille?
Tämän kirjoituksen pontena toimi HPY:n sisäiset keskustelut, joissa tarkastelimme omaa toimintaamme viime vuosilta. Yritämme näyttäytyä toimijana, joka mahdollistaa kaikille urheilijoille valintojen osalta tasapuoliset mahdollisuudet tulla valituiksi arvokilpailuihin. Edustustehtävän valintaan ei saa vaikuttaa urheilijan vanhempien, valmentajien tai taustatukijoiden toiminta ja aktiivisuus kulisseissa, vaan urheilijan tulee reilusti ansaita oman rutiininomaisen kansainvälisentason kilpailemisensa kautta mahdollisuus edustaa Suomea pyöräilyn arvokilpailuissa. Yritämme myös Suomen Pyöräilyn puolesta kehittää tulevaisuudessa enemmän kilpailumahdollisuuksia eri tasoisissa kansainvälisissä kilpailuissa olemassa olevat resurssit huomioiden.
Arvokilpailuvalintojen tulee herättää tunteita. Valinnoissa tulee olla jännitystä, pettymyksiä ja onnistumisia. Aivan kuten kilpa- ja huippu-urheiluun kuuluukin. Toimintaa ja toimintatapoja voi aina kehittää! Kuulen mieluusti mielipiteesi aiheesta ja voit sen lähettää minulle sähköpostilla mika.simola@pyoraily.fi.
Mika Simola,
Suomen Pyöräily
Valmennuspäällikkö, Huippupyöräily-yksikkö