Ilpo Kyllönen oli suomalaisen pyöräilyurheilun merkittävä kulmakivi. Hänen matkansa kilpapyöräilijänä alkoi 1980-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien hän jätti lähtemättömän jäljen niin kilpailijana kuin vaikuttajana Suomen pyöräilykentälle. Kilpapyöräilijänä Ilpo saavutti lukuisia merkittäviä tuloksia, kuten maaratojen Suomen ennätyksen (5.24,6) 4 kilometrin matkalle vuonna 1989 sekä useita mitaleja niin SM-tasolla kuin ikäluokkien SM-kilpailuissakin. Kansallisten kilpailujen elite-tason voittoja Ilpolle kertyi useampia, joista merkittävimpinä Jurvan Jousen tempo vuonna 1993, ensimmäiset Satakunnan ajot vuonna 1994 ja kolmet peräkkäiset Rautio-ajot vuosina 1996–1998. Ilpon omistautuminen lajilleen vei hänet myös PM-kilpailuiden podiumeille: vuonna 2003 hän voitti M40-luokan Pohjoismaiden mestaruuden maantieajon yhteislähdössä. Vuonna 1999 hän saavutti saman lajin pronssia M30-luokassa.
Ilpo ei ollut ainoastaan menestynyt urheilija, vaan myös merkittävä pyöräilyvaikuttaja ja valmentaja, joka omisti elämänsä suomalaisen pyöräilyn kehittämiselle. Vuodesta 1996 lähtien hän toimi aktiivisesti Koiviston Iskun johtokunnassa, ja seuran puheenjohtajana hän vaikutti aina elämänsä loppuun saakka. Ilpo oli seuransa kantava voima, joka auttoi niin nuoria kuin kokeneempia pyöräilijöitä menestykseen. Lisäksi hän oli keskeisessä roolissa järjestämässä Porin kevätklassikkoa Lattomeriajoa. Hänen panoksensa ei rajoittunut vain omaan seuraansa, vaan hän vaikutti myös valtakunnallisella tasolla toimien Suomen Pyöräilyssä useissa eri rooleissa, kuten maantiepyöräilyn lajivastaavana, joukkueenjohtajana ja maantiecupin kehittäjänä. Pyyteettömyys, epäitsekkyys ja ystävällisyys kuvaavat sitä, kuinka Ilpo teki työtä pyöräilyn hyväksi.
Ilpon työ valmentajana, joukkueenjohtajana ja järjestötoimijana oli huomattava. Hän johdatti suomalaisia pyöräilijöitä kansainvälisille kilparadoille, aina olympialaisia myöten. Hänen sitoutunut panoksensa suomalaisen pyöräilyn hyväksi sai tunnustusta muun muassa Opetusministeriön myöntämällä liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalilla sekä liiton hopeisella ansiomerkillä. Ilpo teki väsymättä töitä rakastamansa lajin eteen, aina suurella sydämellä ja tinkimättömällä asenteella. Pyöräilyn lisäksi urheilu ylipäätään oli Ilpolle tärkeää ja hän halusi edistää sitä, että jokaisella nuorella olisi mahdollisuus harrastaa. Ilpo valmensi pyöräilijöiden lisäksi muun muassa taitoluistelijoita ja lentopalloilijoita ja ohjasi kuntopiirejä Porissa.
Ilpon poismeno on valtava menetys niin hänen läheisilleen, ystävilleen kuin koko suomalaiselle pyöräily-yhteisölle. Hänen valoisa ja rehti luonteensa sekä intohimonsa pyöräilyä kohtaan jäävät elämään muistoissamme. Hänen elämäntyötään tullaan varmasti kunnioittamaan ja jatkamaan, kuten Porissa järjestettävällä Ilpon tempolla, jonka toivomme jatkuvan vuosikymmeniä hänen muistonsa kunniaksi.
Kiitos, Ilpo, kaikesta siitä työstä, jonka teit suomalaisen pyöräilyn hyväksi. Jäämme kaipaamaan sinua, suurta pyöräilypersoonaa. Lepää rauhassa.
Lähteenä on käytetty Pasi Ahlroosin kirjoitusta.
Kuvat: Jani Wiksten, Antti Haavisto, Tour de Helsinki, Suomen Pyöräilyn arkisto