Espoolainen pyöräilyseura Idrottsklubben-32 (IK-32) on kasvanut viime vuosien aikana tasaisen vahvasti, saavuttaen tänä vuonna 300 jäsenen rajan. Kasvun taustalla on vahva yhdessä tekemisen kulttuuri sekä strateginen päätös seuran koon kasvattamisesta pyöräilyn edistämiseksi.
Vuonna 1932 perustettu IK-32 on tänä päivänä yksi Suomen monipuolisimmista pyöräilyseuroista. Seurassa harrastetaan monia pyöräilyn alalajeja tavoitetasosta, iästä tai sukupuolesta riippumatta, ja sellaisena se halutaan myös säilyttää. IK-32 uskoo voivansa olla samanaikaisesti paras seura niin juniorille, aikuisharrastajalle ja huippusuoritukseen pyrkivälle kilpailijalle, sillä nämä kaikki tukevat toisiaan.
Seuran puheenjohtaja Harri Salminen on ollut mukana IK-32:n toiminnassa niin pitkään, että tarkkaa aloitusvuotta on mahdoton muistaa. Salminen osallistui aluksi seuran avoimille ryhmälenkeille, ja on sittemmin ottanut enemmän vastuuta ensin seuran johtokunnassa ja nyt IK-32:n puheenjohtajana.
Halusin painottaa yhdessä tekemistä, sillä pyöräily on joukkuelaji myös seuratoiminnassa. Halusin olla mukana rakentamassa jäsenille yhdessä tekemisen ja elämysten kokemisen alustaa, Salminen kertoo.
Seuran tavoitteena on tulla sen 95-vuotisjuhlavuoden (2027) kunniaksi Suomen suurimmaksi pyöräilyseuraksi. Kasvua on haettu erityisesti aktiivisesta ja avoimesta seuran toiminnasta viestimisestä sekä matalan osallistumiskynnyksen ylläpidosta. Tiistain viikkolenkit ovat kaikille avoimia. Tällä hetkellä seuran jäsenistöön kuuluu laaja kattaus niin kisakuskeja kuin harrastajiakin. Seuran yli 300 jäsentä mahdollistavat sen, että lenkkiseuraa löytyy aina, ja seuran viestintäkanavalla jokainen voikin ehdottaa lenkkiä itselleen sopivaan aikaan ja poimia reitin seuran reittiarkistosta.
IK-32:n lähes satavuotinen historia urheiluseurana on vahvasti läsnä seuran rantamökillä Espoossa. Tänä päivänä IK-32 on puhtaasti pyöräilyseura.
Naisten pyöräily vahvassa nosteessa
Naisille kohdennettu toiminta on kuulunut IK-32:n tarjontaan sen historian alusta alkaen. Lisää nostetta naisille kohdennettu toiminta sai, kun IK-32 lähti ensimmäisten pyöräilyseurojen mukana Suomen Pyöräilyn organisoimaan I Love Cycling -toimintaan, jonka tarkoituksena on naisten harrastepyöräilyn edistäminen. Toimintaa on ollut rakentamassa seuran varapuheenjohtaja Anna Ikonen, joka liittyi seuraan vuonna 2018 ja on siitä lähtien ollut aktiivisesti mukana seuran toiminnassa, mm. vetämässä yhteislenkkejä, viestinnässä ja nyt myös kilpailemassa.
Lisäpanoksen naisten pyöräilyn edistämiseen IK-32 asetti käynnistäessään uudelleen naisten kilpailutoiminnan muutaman vuoden tauon jälkeen. Seuralla on pitkä ja menestyksekäs historia naisten kilpailutoiminnassa ja nyt uuden Team IK-32 Ladies -joukkueen tavoitteena on saada entistä enemmän naisia kilpailemaan. Yhdessä tekemällä ja tiiminä toimimalla onkin päästy jo hyvään alkuun.
Naisia on pyöräilykilpailuissa niin vähän, että yhdenkin puuttuminen vaikuttaa kokonaisuuteen ja yksittäisen pyöräilijän suoritukseen. Toivoisin, että useampi nainen lähtisi kokeilemaan kisaamista, Ikonen sanoo.
IK-32:n kasvatti Wilma Aintila on hyvä esimerkki siitä, mihin seuratoiminta voi parhaimmillaan johtaa – Aintila on ajanut tänä vuonna muun muassa maantiepyöräilyn MM-kisoissa Montrealissa.
Enemmän kuin pyöräilyä
Salmiselle ja Ikoselle seuratoiminta tarkoittaa ennen kaikkea yhteisöä, joka antaa enemmän kuin ottaa. Seura kokoaa yhteen ihmiset, joilla on yhteinen päämäärä. Parhaimmillaan seuratoiminta antaa sen jäsenille mahdollisuuden laajentaa omaa harrastustaan ja kehittyä urheilijana.
IK-32:n junioritoiminnassa nuorille annetaan mahdollisuus jatkaa joko harrastajana tai kilpailijana. Aloitetun harrastuksen ei siis tarvitse päättyä silloin, kun perinteisesti pitäisi tehdä valinta lähteä keskittymään lajiin astetta vakavammin. Seura on myös saanut pyörälahjoituksia, jotka ovat mahdollistaneet harrastuksen usealle kasvavalle nuorelle.
Jäseniltä saatu palaute puhuu puolestaan: monet kuvailevat seuraan liittymistä parhaaksi päätöksekseen ikinä. Mukana on löytynyt uusia reittejä, ajokavereita ja yhteisö, joka kannustaa liikkeelle myös pimeinä ja kylminä vuodenaikoina.
Ison seuran vastuu koko lajista
Seuran tekemä vaikutustyö ulottuu myös sen jäsenistön ulkopuolelle. Tästä konkreettisia esimerkkejä ovat kaikki seuran järjestämät kilpailut sekä Espoon cyclocross-rata, joka on jokaisen vapaasti käytettävissä.
Salmisen mukaan seuran koolla ja voimavaroilla on merkitystä paljon laajemmin kuin vain oman jäsenistön hyvinvoinnin kannalta. Isolla seuralla on resursseja järjestää kilpailuita, mutta ne eivät voi yksin olla vastuussa kilpailukalenterin täyttämisestä. Kilpailut tarvitsevat tekijöitä niin radan sisällä kuin sen ulkopuolella.
Salminen kiteyttää yhteisen vastuun niin seuratoiminnassa kuin pyöräilyssä yleisesti:
Kun moni tekee vähän, harvan tarvitsee tehdä paljon.
Ajatus on yksinkertainen mutta tärkeä: jos jokainen seura ja jäsen odottaa, että joku muu hoitaa järjestämisen, kilpailukalenteri kapenee vääjäämättä. Ison seuran etu on siinä, ettei sen toiminta ole riippuvainen muutamasta yksittäisestä henkilöstä – kun tekijöitä on paljon, myös vastuu ja kuormitus jakautuvat laajemmalle joukolle, mikä pitää toiminnan kestävänä myös pitkällä aikavälillä. Pienemmillä seuroilla sen sijaan on mahdollisuus tehdä yhteistyötä toistensa kanssa ja olla siten mukana rakentamassa kestävää kilpailutoimintaa.
Mitä seuratoiminta sitten lopulta merkitsee? Salmisen sanoin se kiteytyy yhteen lauseeseen:
Me tulee ennen minua. Kukaan ei voi tehdä näitä asioita yksin.