Ratapyöräilyn kilpailulajit

Ratapyöräily jaotellaan sprintti- ja kestävyyslajeihin, ja omnium sisältää kumpaankin ryhmään kuuluvia lajeja.

Vanhin ratapyöräilyn nykyisistä olympialajeista on sprintti, joka tunnetaan Suomessa myös eräajona. Tässä taktikointia ja räjähtäviä kiihdytyksiä sisältävässä lajissa kilpailijat ajavat kahden hengen erissä ja sijoituksen ratkaisee loppujärjestys. Erä on radan pituudesta riippuen 2-3 kierrosta. Koska loppuajalla ei ole merkitystä, ajajat taktikoivat usein hidastellen ja joskus jopa pysähdellen alkumatkalla parantaakseen asemiaan loppukiriä varten. Yleensä eteen joutuva kilpailija on heikommassa asemassa loppukirissä, kun takaa imusta on helppo tulla ohi. Eräajon karsintana ajetaan 200 metriä henkilökohtaisella lentävällä lähdöllä. Tulosten perusteella muodostetaan varsinaiset parit eräajoon, niin että kovimman ajan ajanut ajaa hitainta vastaan ja niin edelleen. Suomessa ajetaan esimerkiksi viikkokilpailuissa sprinttikilpailuna 200 metriä lentävänä lähtönä. Tässä henkilökohtaisessa aikalajissa kerätään kova vauhti parin kierroksen aikana, noustaan ”hyllylle”, josta pudotetaan alas kovaa kiihdyttäen maksimivauhtiin valiten oikea linja takasuoralla olevalle punaiselle ajanottoviivalle ja pidetään yllä maksimivauhtia optimaalisella ajolinjalla maaliin saakka.

Antti Ruotsalo, 2016

Keirin ja joukkuesprintti (Olympic sprint) tulivat olympiaohjelmaan vuonna 2000. Keirin on Japanissa vedonlyöntilajina syntynyt kilpailumuoto, jossa kuuden ajajan erä kiihdyttää vauhtia moottoripyörän, dernyn, perässä ennen loppukiriä. Erän pituus on 8 kierrosta, josta viisi ja puoli kierrosta ajetaan dernyn perässä 45km/h vauhdilla ja loput 2,5 kierrosta kiritaisteluna.  Joukkuesprintissä kilpailee vastakkain kaksi kolmen hengen joukkuetta. Kukin ajaja vetää yhden kierroksen ja väistyy sen jälkeen radalta; ankkuri ajaa viimeisen kierroksen yksin. Naisten joukkuesprintissä joukkue koostuu kahdesta ajajasta ja kilpailumatka 2 kierrosta. Joukkueet lähtevät liikkeelle vastakkaisilta puolilta rataa suorien keskiviivoilta. Erityisesti ankkureilta vaaditaan hyviä kestävyysominaisuuksia, ja usein kilpailija on aika-ajoon erikoistunut henkilö. Joukkueiden jäsenet eivät saa kisassa työntää toisiaan eivätkä ajautua yli 15 metrin päähän toisistaan.

Kestävyyslajeihin luetaan linja-ajo, pisteajo ja pudotusajo. Linja-ajo (15 kilometriä miehillä ja 10 kilometriä naisilla) vastaa maantiellä yhteislähtökisoja, eli sijoitukset jaetaan maaliintulojärjestyksen mukaan. Pisteajossa (30 kilometriä miehillä ja 20 kilometriä naisilla) kerätään nimensä mukaisesti pisteitä, joita saa kellolla ilmoitettavilta kirikierroksilta. Myös pääjoukon ajaminen kierroksella kiinni tuo pisteitä. Pudotusajossa joka toisella kierroksella porukan viimeinen poistetaan radalta.

Antti Ruotsalo, 2016

Olympiaohjelmaan kuuluu edelleen myös joukkuetakaa-ajo, jossa kaksi neljän hengen joukkuetta ajaa radalla toisiaan takaa; miehillä matka on 4km ja naisilla 3km. Loppuaika lasketaan kolmannen maalin ylittäneen ajajan mukaan.

Seisovat lähdöt (aika-ajo ja takaa-ajo) sijoittuvat kestävyyslajien ja sprinttien välimaastoon. Kun kyse on seisovasta lähdöstä, on startilla varsinkin kilometrin kisassa kriittinen merkitys. Yleensä startin jälkeen kuskit kiihdyttävät vauhtia 200-250 metriä – ensin putkelta runtaten ja lopulta matkavauhtiin penkistä ajaen. Seisovissa lähdöissä käytetään aika-ajotankoa. Aika-ajossa kukin kilpailija ajaa vuorollaan ennalta määrätyn matkan tavoitteenaan mahdollisimman hyvä aika. Miehillä kilpailumatka on arvokisoissa 1 000 ja naisilla sekä junioreilla 500 metriä. Aika-ajo oli olympialaisten ohjelmassa viimeisen kerran Ateenassa vuonna 2004. Takaa-ajossa kilpailijat lähtevät liikkeelle kaksi kerrallaan yhtä aikaa radan vastakkaisilta puolilta, pää- ja takasuoran keskikohdassa sijaitsevilta viivoilta. Miehillä kilpailumatka on 4 000 metriä, naisilla ja junioreilla 3 000 metriä. Erän voittaa paremman ajan saavuttanut tai vastustajansa kiinni ajanut kilpailija. Laji oli olympialaisten ohjelmassa vuosina 1964-2008.

Pariajo eli madison (nimetty Madison Square Gardenin mukaan) on kahden kaksihenkisen joukkueen välinen viestikilpailu. Matka on 50 kilometriä. Vaihdot tapahtuvat lennosta siten, että ajovuoroaan odottava joukkueen jäsen kiertää radan ulkoreunaa. Vaihdot tapahtuvat vapaasti lennosta siten, että oman aktiivivuoronsa lopettava ajaja vetäisee parinsa kädestä vauhtiin. Säännöt ovat muutoin samat kuin pisteajossa: esimerkiksi joka 20. kierros on kirikierros. Pariajo oli olympialaisten ohjelmassa vuosina 2000–2008. Suomessa madisonia ei ajeta kilpailulajina.

Lontoon kisoissa 2012 ei enää ajettu mitaleita henkilökohtaisessa aika-ajossa seisovalla lähdössä, henkilökohtaisessa takaa-ajossa, pisteajossa ja paripisteajossa (madison), vaan ne korvattiin omnium-kilpailulla, joka on useasta osalajista koostuva ”moniottelu”. Miesten lajeina ovat 250 metrin aika-ajo lentävällä lähdöllä, 30 kilometrin pisteajo, pudotusajo, neljän kilometrin takaa-ajo, 15 kilometrin linja-ajo ja kilometrin aika-ajo. Naisten ohjelmaan kuuluvat 250 metrin aika-ajo lentävällä lähdöllä, 20 kilometrin pisteajo, pudotusajo, kolmen kilometrin takaa-ajo, kymmenen kilometrin linja-ajo ja 500 metrin aika-ajo. Kokonaiskilpailun voittaa se, jonka sijalukujen summa eri osalajeissa on pienin. Laji kuuluu MM-kilpailujen ohjelmaan ja vuoden 2012 Lontoon kisoista lähtien myös olympiaohjelmaan.

Säännöt tarkemmin täältä.